Kahden vuosikymmenen ajan albendatsolia on lahjoitettu laajamittaiseen lymfaattisen filariaasin hoitoon. Tuoreessa Cochrane-katsauksessa tarkasteltiin albendatsolin tehoa lymfaattisen filariaasin hoidossa.
Lymfaattinen filariaasi on yleinen trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla hyttysten levittämä sairaus, jonka aiheuttaa loisfilariaasiinfektio. Tartunnan jälkeen toukat kasvavat aikuisiksi ja parittelevat muodostaen mikrofilaria (MF). Hyttynen poimii sitten MF:n syödessään verta, ja infektio voi siirtyä toiselle henkilölle.
Infektio voidaan diagnosoida testaamalla kiertävä MF (mikrofilamentemia) tai parasiittiantigeenit (antigenemia) tai havaitsemalla eläviä aikuisia matoja ultraäänellä.
Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee koko väestön massahoitoa vuosittain vähintään viiden vuoden ajan. Hoidon perustana on kahden lääkkeen yhdistelmä: albendatsoli ja mikrofilarisidinen (antifilariaasi) lääke dietyylikarmatsiini (DEC) tai ivermektiini.
Pelkkää albendatsolia suositellaan käytettäväksi puolivuosittain alueilla, joilla Roa-tauti on samanaikainen ja joilla DEC:tä tai ivermektiiniä ei tule käyttää vakavien sivuvaikutusten riskin vuoksi.
Sekä ivermektiini että DEC poistivat nopeasti MF-infektion ja tukahduttivat sen uusiutumisen. MF-tuotanto kuitenkin jatkuu aikuisten rajoitetun altistuksen vuoksi. Albendatsolia harkittiin lymfaattisen filariaasin hoitoon sen jälkeen, kun tutkimus osoitti, että useiden viikkojen aikana annetut suuret annokset johtivat vakaviin sivuvaikutuksiin, jotka viittaavat aikuisten matojen kuolemaan.
WHO:n epävirallinen kuuleminen osoitti myöhemmin, että albendatsolilla on tappavaa tai steriloivaa vaikutusta aikuisia matoja vastaan. Vuonna 2000 GlaxoSmithKline alkoi lahjoittaa albendatsolia lymfaattisen filariaasin hoitoon.
Satunnaistetuissa kliinisissä tutkimuksissa (RCT) on tutkittu albendatsolin tehoa ja turvallisuutta yksinään tai yhdessä ivermektiinin tai DEC:n kanssa. Myöhemmin satunnaistetuista kontrolloiduista tutkimuksista ja havainnointitiedoista on tehty useita systemaattisia katsauksia, mutta on epäselvää, onko albendatsolilla mitään hyötyä lymfaattisen filariaasin hoidossa.
Tämän valossa vuonna 2005 julkaistu Cochrane-katsaus on päivitetty arvioimaan albendatsolin vaikutusta potilaisiin ja yhteisöihin, joilla on lymfaattinen filariaasi.
Cochrane-arvioinnit ovat systemaattisia katsauksia, joiden tarkoituksena on tunnistaa, arvioida ja tehdä yhteenveto kaikesta empiirisesta todisteesta, joka täyttää ennalta määritetyt kriteerit vastatakseen tutkimuskysymykseen. Cochrane-arvostelut päivitetään, kun uutta tietoa tulee saataville.
Cochrane-lähestymistapa minimoi harhaa tarkistusprosessissa. Tähän sisältyy työkalujen käyttö harhariskin arvioimiseksi yksittäisissä kokeissa ja kunkin tuloksen todisteiden varmuuden (tai laadun) arvioimiseksi.
Cochrane Infectious Diseases Group ja COUNTDOWN Consortium julkaisivat tammikuussa 2019 päivitetyn Cochrane-kommentin "Albendatsoli yksin tai yhdessä mikrofilarisidisten aineiden kanssa lymfaattisessa filariaasissa".
Mielenkiintoisia tuloksia ovat tartuntapotentiaali (MF-esiintyvyys ja tiheys), aikuisten matoinfektioiden merkkiaineet (antigenemian esiintyvyys ja tiheys sekä aikuisten matojen ultraäänihavaitseminen) ja haittatapahtumien mittaukset.
Kirjoittajat yrittivät käyttää sähköistä hakua löytääkseen kaikki asiaankuuluvat kokeet tammikuuhun 2018 asti kielestä tai julkaisusta riippumatta. Kaksi kirjoittajaa arvioi itsenäisesti tutkimusten sisällyttämisen, arvioi harhariskin ja poimi koetietoja.
Katsaus sisälsi 13 koetta, joissa oli yhteensä 8713 osallistujaa. Hoidon vaikutusten mittaamiseksi suoritettiin meta-analyysi loisten esiintyvyydestä ja sivuvaikutuksista. Laadi taulukot loisten tiheystulosten analysoimiseksi, koska huono raportointi tarkoittaa, että tietoja ei voida yhdistää.
Kirjoittajat havaitsivat, että albendatsolilla yksinään tai yhdessä mikrofilarisidien kanssa oli vain vähän tai ei ollenkaan vaikutusta MF:n esiintyvyyteen kahden viikon ja 12 kuukauden välillä hoidon jälkeen (korkealaatuinen näyttö).
He eivät tienneet, oliko mf-tiheyteen vaikutusta 1–6 kuukauden kohdalla (erittäin heikkolaatuinen näyttö) vai 12 kuukauden kohdalla (erittäin heikkolaatuinen näyttö).
Albendatsolilla yksinään tai yhdessä mikrofilarisidien kanssa oli vain vähän tai ei ollenkaan vaikutusta antigenemian esiintyvyyteen 6–12 kuukauden aikana (korkealaatuinen näyttö).
Kirjoittajat eivät tienneet, oliko antigeenitiheyteen vaikutusta 6-12 kuukauden iässä (erittäin heikkolaatuinen näyttö). Mikrofilarisideihin lisätyllä albendatsolilla oli todennäköisesti vain vähän tai ei ollenkaan vaikutusta aikuisten matojen esiintyvyyteen, joka havaittiin ultraäänellä 12 kuukauden kohdalla (vähän varmuuden näyttö).
Yksin tai yhdistelmänä käytettynä albendatsolilla oli vain vähän tai ei ollenkaan vaikutusta haittatapahtumia raportoivien ihmisten määrään (korkealaatuinen näyttö).
Katsauksessa löydettiin riittävästi todisteita siitä, että albendatsolilla yksinään tai yhdessä mikrofilarisidejen kanssa on vain vähän tai ei ollenkaan vaikutusta mikrofilarioiden tai aikuisten helminttien täydelliseen hävittämiseen 12 kuukauden kuluessa hoidosta.
Koska tämä lääke on osa yleistä politiikkaa ja että Maailman terveysjärjestö suosittelee nyt myös kolmen lääkkeen hoitoa, on epätodennäköistä, että tutkijat jatkavat albendatsolin arviointia yhdessä DEC:n tai ivermektiinin kanssa.
Kuitenkin alueilla, joilla on endeeminen Roa, suositellaan vain albendatsolia. Siksi sen ymmärtäminen, toimiiko huume näissä yhteisöissä, on edelleen tutkimuksen tärkein prioriteetti.
Suurilla filariaattisilla hyönteismyrkkyillä, joilla on lyhytaikainen käyttöaika, voi olla suuri vaikutus filariaasin hävittämisohjelmiin. Yksi näistä lääkkeistä on parhaillaan prekliinisen kehityksen alla, ja se julkaistiin äskettäisessä BugBitten-blogissa.
Jatkamalla tämän sivuston käyttöä hyväksyt käyttöehtomme, yhteisön sääntömme, tietosuojalausunnon ja evästekäytäntömme.